Luku 1. Johdanto
Palvelut, jotka koskevat henkilöitä, joiden toimintakyky on alentunut, ovat viime vuosina kokeneet suuren muutoksen. Niin asenteet kuin linjanvedot ovat muuttuneet ajan myötä ja uutta ajattelua on otettu käyttöön. On hyväksytty, että ihmisten tarpeet tulee asettaa etusijalle ja palvelujen käyttäjän tulee yhä suuremmassa määrin vaikuttaa palvelujen sisältöön. Tämä on monessa tapauksessa johtanut siihen, että palvelujen käyttäjät vaikuttavat itse siihen minkälaisia palveluja he saavat - milloin, millä tavoin ja miten paljon.
Käyttäjälähtöistä apua on kehitetty eri Pohjoismaissa viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Palvelu on kuitenkin ollut erilaista eri maissa. On vienyt varsin paljon aikaa kehittää tämän kaltainen palvelu - mukaan lukien sen toteutus myös säilyttäen sen taustalla oleva ideologia.
On selvä, että käyttäjälähtöinen apu ei toteudu ilman ongelmia. Tämän takia on tarpeellista, että se organisoidaan järkevällä tavalla. Merkityksellistä on se, että pidetään mielessä ne suuret vaatimukset, jotka väistämättä liittyvät niin avun käyttäjään kuin avustajaan. Henkilökohtainen apu on nimittäin palveluna kummankin osapuolen välillä intiimi ja henkilökohtainen tapahtuma. Kulloisessakin tilanteessa tulee osapuolten myös osoittaa toinen toisilleen tasapuolista kunnioitusta. Tämä kaikki edellyttää perusteellista opastusta, ohjausta, neuvontaa ja tukea, jotta palvelu voidaan toteuttaa tavalla, missä sen laatu voidaan varmistaa.
Pohjoismainen toimintamalli panee erityistä painoa niihin tosiasioihin, joita on saatu vuosien myötä kertyneistä kokemuksista henkilökohtaisen avun käytännön toteutuksessa. Tämän takia tällä kotisivustolla on haluttu kiinnittää erityistä huomiota myös käyttäjien omiin kokemuksiin - mikä on heidän mielestään tärkeätä ja järkevää kommunikointia ja yhteistyötä käyttäjän ja avustajan välillä.
Islannilla oli vuonna 2009 vuoro huolehtia Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajuudesta. Vallitsevan tradition mukaisesti Islanti toi esille seuraavan vuoden toiminnan tavoitelinjaukset. Tavoitelinjauksissa, jotka koskivat terveyttä ja hyvinvointia, haluttiin kiinnittää huomiota uusiin menetelmiin ja hyvinvointipalvelujen laadun parantamiseen. Tässä yhteydessä tuotiin esille ajatus käyttäjälähtöisestä avusta, koska sitä toteutettiin eri tavoin eri Pohjoismaissa. Voitiin havaita, että lainsäädännöt poikkesivat toisistaan, myös palveluun oikeutetut henkilöryhmät. Tämän takia katsottiin olevan tärkeätä, että "Pohjoismaat kokoavat yhteen henkilökohtaisesta avusta kertyneen kokemuksen ja tutkitun tiedon."
Työn käynnistämiseksi perustettiin pohjoismainen työryhmä, jonka tehtävänä oli koota tietoa kunkin maan käytännöistä henkilökohtaisen avun soveltamisessa ja lainsäädännöstä sekä kerätä kokemukset tämän työn toteutuksesta osana hyvinvointipalveluja. Islannin puheenjohtajuuskauden aikana on ollut pyrkimys saada aikaan lähtökohdat yhteiselle, vähintään kolmen Pohjoismaan käyttäjälähtöiselle hankkeelle.
Islanti saattoi tässä yhteydessä osaltaan tukeutua vahvasti oman sosiaali- ja terveysministeriönsä työhön, joka koski uutta vammaispolitiikkaa vuosiksi 2007-2016. Näin ministeriö valitsi yhdeksi vuoden 2009 työkohteeksi käyttäjälähtöisen avun, jotta voitaisiin selvittää eri mahdollisuudet, jotka tulisi ottaa huomioon tämän kaltaisen palvelun kehittämisessä. Tehtävän valinnalla haluttiin itsestään selvänä asiana hyödyntää muiden Pohjoismaiden monivuotisia kokemuksia tässä asiassa. Ajatus pohjoismaissa kehitetyn tiedon hyödyntämisestä sai myös ilmaa siipiensä alle siitä syystä, että sillä katsottiin olevan merkitystä myös muun pohjoismaisen hyvinvointijärjestelmän kehittämiseen ja sen katsottiin voivan toimia esimerkkinä myös muissa eurooppalaisissa maissa. Lisäksi asiaan vaikutti YK:n sopimus Vammaisten henkilöiden oikeuksista, erityisesti sopimuksen 19 artikla, jossa todetaan oikeus "henkilökohtaiseen apuun, jota tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yhteisöstä."
Henkilökohtaisen avun yhteisen hankkeen ajatusta kehitettiin sittemmin yhteispohjoismaisessa ryhmässä, jota johti Islannin sosiaali- ja vakuutusministeriön osastopäällikkö Thor G. Thorarinsson. Ryhmässä oli edustettuna virkamiehiä ja vammaisjärjestöjen edustajia Islannin lisäksi Norjasta, Ruotsista, Tanskasta ja Suomesta.
Yhteishanke on edennyt nyt siihen pisteeseen, että on saatu avatuksi web-sivusto, jossa on esitetty kaikkien maiden henkilökohtaisen avun tilanne, muun muassa toiminnan tausta, lainsäädäntö, palvellun liittyvän käytännön muodostuminen ja käyttäjien kokemukset. Perustettu Web-sivusto antaa mahdollisuuden niille, joita tämä asia koskee, kuten myös muille asiasta kiinnostuneille tahoille selvittää, kuinka palvelu on organisoitu kussakin maassa. Lisäksi on mahdollista vertailla mikä on palvelun taustalla oleva ideologia ja mitä tavoitteita tämä palvelee. Näin voivat eri maat ja niiden kansalaiset hyötyä erityyppisistä kokemuksista, joita on ajan mittaan kertynyt ja hyödyntää niitä tämän hetkisten palvelujensa edelleen kehittämiseen.
Tämän yhteispohjoismaisen hankkeen toivotaan, kun se julkaistaan, voivan edistää käyttäjälähtöisen avun vahvistumista vammaisten henkilöiden palveluiden toimintamallina samalla kun se tuo esille ongelmia, jotka edellyttävät lisäselvityksiä.
